tiistai 18. lokakuuta 2016

lauantai 15. lokakuuta 2016

Syyskuvia

Luonnossa on nyt ihania värejä ja etenkin Foca sopii hienosti syksyn väreihin. :)












Femme ja Kiro treffeillä muutama viikko sitten. :)

perjantai 14. lokakuuta 2016

Koiran omistamisen ihanuudesta ja kamaluudesta

Olen keskittynyt blogin varrella kertomaan vain pyrreistä. Jotkut miettivät varmasti, mitä tapahtui Hugolle, tuolle punavalkealle, suloiselle spanielille?

Haluan nyt avautua aiheesta ensimmäistä kertaa. Hugo nimittäin on edelleen elämässämme, täysissä sielun ja ruumiin voimissa, mutta asuu miesystäväni äidin luona. Kun nyt lopulta olen hyväksynyt asian, tämä on ehdottomasti ollut kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Hugo oli ensimmäinen koirani. Halusin silloin aktiivisen harrastuskaverin, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Ennen pennun hankintaa tutustuin huolellisesti rotuun, kyselin kyseistä rotua omistavilta mielipiteitä, kävin näyttelyissä katsomassa koiria, juttelin kasvattajien kanssa. Olin varma, että springerspanieli olisi sopiva rotu minulle.









Pentuaikana olimme todella aktiivisia: treenasimme, matkustimme, tapasimme muita koiria. Hugo tuli mukaan kaikkialle ja halusi olla mukana kaikessa.

Hugon eroahdistus alkoi jo pentuna (tämä on paljastunut myöhemmin melko yleiseksi waleseilla). Pentuoppaassa oli ohjeet yksinolon harjoitteluun, mitä tietysti noudatimme. Vuosien varrella olen lukenut äärimmäisen paljon eroahdistuksesta, kokeillut jokaista mahdollista apua, kuunnellut kymmenien ihmisien neuvoja ja vinkkejä. Lopulta tuloksetta.


Aluksi oli tyypillistä pentumaista tuhoamista: mattojen, kaukosäätimien, tyynyjen syömistä. Seuraavana naapurit alkoivat valittamaan ulvomisesta. Tämä ei kuitenkaan ollut onneksi vakavaa, kunnes jouduimme muuttamaan. Uudessa kodissa (mm. DAP-haihduttimista ja -pannasta huolimatta) esiintyi ulostamista ja virtsaamista edellä mainittujen lisäksi.

Hugo-parka joutui myöhemmin muuttamaan kanssani vielä ainakin kaksi kertaa. Oireet olivat 6 kk muuton jälkeen pahimpia, kunnes elämä taas tasaantui ja kaikki oli hyvin niin kauan, kun arkirutiinit olivat samanlaisia.



Kaksi vuotta sitten muutimme Kotkaan omakotitaloon. Ajattelin sen helpottavan Hugon elämää: ei enää kerrostalon rappukäytävän ääniä, ei valittavia naapureita, ihana metsä ympärillä ulkoiluun. Tilanne kuitenkin paheni, eräänä päivänä Hugo söi tiensä ovesta läpi. Myös ovilistat ja jopa betoniseinät saivat kyytiä - aikaisemmin Hugo ei ollut tuhonnut rakenteita.

Aina kun tilanne meni pahaksi, laitoin Hugon hetkeksi hoitoon ainoaan paikkaan, missä se on oikeasti viihtynyt myös yksin ollessaan. Sinne se myös muutti, 10 minuutin ajomatkan päähän meiltä. Hugo ei ole tuhonnut siellä mitään (ainakaan vielä, kopkop!), varastanut vain pöydältä sämpylöitä. ;) Myös J:n äiti on ollut tyytyväinen, kun on saanut lenkkeilykaverin.

 Hugo on niin onnellinen, eikä näytä enää yhtään stressaantuneelta. Meidän elämä on helpottunut todella paljon - vaikka luulisi, että pentu toisi enemmän harmaita hiuksia kuin aikuinen koira.


Itkettää, mutta en tiedä onko ne ilon vai surun kyyneleitä. Ikävä on usein, mutta onneksi voin mennä katsomaan sitä vaikka heti huomenna. 

Ihanan kamala Hugo on ollut todella opettavainen ensimmäiseksi koiraksi. En voi sanoa, etten päivääkään vaihtaisi, mutta sanotaan näin: yhtäkään koiraa en vaihtaisi! <3

torstai 6. lokakuuta 2016

Kuulumisia

Kuluva viikko on ollut todella kiireinen. Siljan koira katosi lauantaina hoitopaikastaan ja olen yrittänyt auttaa etsinnöissä kaikin mahdollisin tavoin töiden ohella. Koira oli metsässä kolme päivää ja juoksi yli 50 km näiden päivien aikana. Onneksi tarina päättyi onnellisesti tiistaina ja Jatsi pääsi kotiin. <3

Yatzi ja 12-viikkoinen Femme

Olen taas innostunut treenaamisesta niin paljon, että tein molemmille omat treenipäiväkirjat. Ehkä näin treenaaminen on vielä astetta tavoitteellisempaa! 
Vihkoissa on viisi eri aluetta, joista ainakin toko, agility ja jälki saavat omansa. Askartelin niihin hienot kannet ;)

Tähtäämme Focan kanssa marraskuussa kisaamaan tokossa ja tavoitteenamme on saada koulutustunnus TK2.



Hankimme Annukan kanssa uuden lelun, joka helpottaa palkkausta yksin treenatessa, kun ei halua palkata lelulla tai antaa namia kädestä. Laitan myöhemmin videota, miten palkkaus kyseisellä välineellä onnistuu. :)